Kritiikin Uutiset

Kriittisen ajattelun arvostelua

Kriittisen ajattelun arvostelua 794 539 Kulttilehdet

Pätevä argumentaatio edellyttää kriittistä ajattelua. Mutta kritiikin kieli itsekin joutuu kritiikin kohteeksi pragmatistisessa filosofiassa ja kognitiivisessa kielitieteessä. Totuudenmukaista tietoa tavoiteltaessa tulee sukeltaa ajattelutottumuksia ja kielenkäytön konventioita syvempiin vesiin.

Vellomme informaatiotulvassa, jossa todenmukainen tieto peittyy tahattomaan misinformaatioon ja tarkoitukselliseen disinformaatioon. Kriittistä ajattelua tarvitaan, jotta maailman tapahtumat ja ilmiöt voitaisiin esittää paikkansapitävästi sekä arvoarvostelmat perustellusti. Kritiikki ei siksikään ole lähtökohtaisesti negatiivista torjuntaa, vaan aktiivista yritystä ymmärtää maailmaa paremmin.

Välineitä kriittiseen ajatteluun tarjoaa Jonathan Haber uutuuskirjassaan Critical Thinking (The MIT Press 2020). Loogisuus kuuluu kriittiseen ajatteluun ja argumentaatioon, mutta vain yhtenä osana monipuolista kokonaisuutta. Tarvitaan asettumista toisen asemaan, omien ennakkoluulojen tunnistamista ja tunnustamista sekä pyrkimystä selkeään käsitykseen käsiteltävästä aihealueesta.

Muodollisesti pätevälle päättelylle löytyy ohjenuoria logiikasta, mutta kriittiseen ajatteluun kuuluu myös luovia ajattelumalleja ja tulkinnallisuutta. Esitettyjä väitteitä tulee tarkastella kontekstissaan ja konteksteja puolestaan arvioida niiden rajoja tarkastelemalla. Tapausten tilannesidonnaisuus ei kuitenkaan johda kaikki käy -relativismiin, koska kriittinen ajattelu suodattaa erheellisen aineksen parhaimmillaan pois ajattelusta ja keskustelusta.

Uskomusten ja väitteiden pätevyyttä arvioitaessa tulee huomioida ehkä yllättäen myös käsitteiden ja kielen harhaanjohtavat piirteet. Syvimmät ajattelutottumukset ja kielen tarkkuus suhteessa itse asiaan on syytä nostaa esiin, jotta väärinkäsitysten hämärästä päästäisiin tiedon alueelle. Uudessa teoksessa Väärinymmärryksiä. Miten voisimme puhua ja kuunnella paremmin? Arto Mustajoki (Gaudeamus 2020) kartoittaa viestinnän sudenkuoppia.

Kriittinen ajattelu mahdollistaa sekä omien että toisten ihmisten ymmärtämisen ja vuoropuhelun. Itsekritiikki puolestaan pitää ajattelun avoimena uusille ja vieraillekin näkökulmille.

Ajattelusta argumentaatioon

Siinä missä kriittisyys ei tarkoita negatiivista asennetta, myöskään argumentaatio ei samastu sanamittelöön. Molemmat tarkoittavat parhaimmillaan hedelmällistä suhdetta oman ajattelun terävöittämiseen ja toisaalta keskustelun kirkastamiseen kaikille osallistujille. Haber korostaa ajattelun itsenäisyyttä, mutta argumentaatioon siirryttäessä sosiaaliset normit ohjaavat keskustelun kulkua. Kriittisesti ajateltu muuttuu päteväksi päättelyksi kieliyhteisön rationaalisissa raameissa.

Haberin mukaan kriittisen ajattelijan pitää pystyä kääntämään arkikielen ilmaisut premisseiksi ja johtopäätöksiksi. Logiikan lisäksi hänen tulee käyttää kielellistä luovuuttaan esittääkseen omien ajatustensa ketjut johdonmukaisesti, siis pyrkiä argumentoimaan mahdollisimman selkeästi sekä väärinkäsityksiä välttäen. Se edellyttää kriittistä ajattelua, jonka avulla kestävä argumentti voidaan rakentaa.
Kriittiseen ajatteluun kuuluu kuitenkin myös avarakatseisuus vastaväitteille.

Syvimmät ajattelutottumukset ja kielen tarkkuus suhteessa itse asiaan on syytä nostaa esiin, jotta väärinkäsitysten hämärästä päästäisiin tiedon alueelle.

Kun tiedonhankkija tai argumentoija etsii perusteita uskomuksilleen ja väitteilleen, hänen on hyvä turvautua abduktioon eli päättelyyn parhaaseen mahdolliseen selitykseen. Vastaväitteiden kohdalla kannattaa nostaa esiin niiden vahvimmat versiot, jotta vältyttäisiin olkiukko-argumentaatiolta. Kun tavoitteena on totuudenmukainen tieto, ei ole hyödyllistä vesittää oman kritiikkinsä kohteita, vaan tarkastella ja kritisoida heidän vahvimpia argumenttejaan.

Informaatiotulvassa kriittinen ajattelu sisältää myös medialukutaidon, jonka avulla osataan erottaa luotettava tieto epäluotettavasta viestinnästä. Siinä kuten muussakin kriittisessä ajattelussa esiin nousevat ajattelijan kyvyt parantaa pohdintaansa taidokkaasti analysoimalla, puntaroimalla sekä uudelleenrakentamalla esitettyjä väitteitä ja ajatusketjuja. Kriittisyys ohjaa itseään, pitää itsensä kurissa, tarkkailee itseään ja tarvittaessa korjaa itseään. Näitä taitoja ohjaavat pätevän päättelyn yleiset säännöt sekä asiantuntemus: ilman tietoa kohteesta sitä on vaikea kritisoida.

Kriittisen ajattelun syvyys

Tieteessä ja muussa julkisessa keskustelussa keskeinen reflektiivinen ajattelu saa uusia ulottuvuuksia, kun katse suunnataan kieleen ja käsitteelliseen ajatteluun, joilla pohdintaa harjoitetaan. Pragmatistifilosofi John Deweyn mukaan reflektiivinen ajattelu ylipäänsä tarkoittaa aktiivista, jatkuvaa ja huolellista harkintaa minkä tahansa uskomuksen tai tietokandidaatin kohdalla parhaan perustelun ja loogisen johdonmukaisuuden valossa. Siihen tarvitaan kieltä ja käsitteitä.

Pragmatismia on pidetty käsitteiden selkeyteen pyrkivänä metodina, kuten Ilkka Niiniluoto sen määrittelee teoksessa Nykyajan filosofia (2002). Kriittistä ajattelua harjoitetaan käsitteillä, joten niiden tulisi olla selkeitä sopiakseen ajattelun välineiksi. Pragmatismi korostaa käsitteiden käyttöä niiden merkitysten ymmärtämisessä samansuuntaisesti kuin Ludwig Wittgenstein, jonka mukaan käsitteiden merkitys on niiden käytössä.

Erityisestä kritiikkiä ansaitsevat kyseenalaiset käsitteet, jotka vakiintuvat käytössä. Esimerkiksi perussuomalaisten lanseeraamat neologismit ”jytky” ja ”suvakki” ovat päässeet hivuttautumaan myös journalismin kieleen kritiikin puuttuessa.

”Ideat” ovat monimutkaisten neurobiologisten yhteyksien ja sosiaalisen vuorovaikutuksen tuotetta.

Muistiinpanoissaan Wittgenstein kirjoittaa, että filosofian tehtävä on selvittää käsitteellisiä sekaannuksia sekä avata käsitteellisen ajattelun solmukohtia ja vääriä tulkintoja (P.M.S. Hacker: Wittgenstein, ihmisluonnosta, Otava 2000). Näitä on periytynyt ajatteluumme kielen rakenteessa ja totutuissa käsitteissä, joita ei ole tarkemmin tarkasteltu. Ilman kriittistä ajattelua tällaiset harhaanjohtavuudet voivat jäädä vallalle ohjaamaan ajatteluamme ja toimintaamme.

”Ihmiset ovat uponneet syvälle filosofisiin, so. kieliopillisiin sekaannuksiin. Ja niistä vapautuminen edellyttää niiden irrottamista niistä valtavan monimuotoisista yhteyksistä, joihin ne ovat sidottuja. Kieli on niin sanotusti järjestettävä uudelleen”, P.M.S. Hacker kirjoittaa. Kriittinen ajattelu on käsitteellistä uudisraivausta.

Tällaiseen itsekriittiseen ajatteluun ovat rohjenneet kieli- ja kognitiotieteilijät George Lakoff ja Mark Johnson erityisesti teoksessaan Philosophy in the Flesh: The Embodied Mind and Its Challenge to Western Thought (Basic Books 1999). Heidän mukaansa käsitteellinen ja siten myös kriittinen ajattelu perustuvat ihmisen keholliseen kokemukseen itsestään ja todellisuudesta. Käsitteet ovat metaforisia abstraktioita ruumiillisesta olemassaolosta maailmassa.

Esimerkiksi ihmismieltä ajatellaan laatikkona, jossa on ideoita, vaikka luonnontieteiden mukaan ”ideat” ovat monimutkaisten neurobiologisten yhteyksien ja sosiaalisen vuorovaikutuksen tuotetta. Korkealla olevaa pidetään hyvänä ja matalalla olevaa huonona, koska ihmisen pää on ylhäällä ja jalat alhaalla. Matematiikan kymmenjärjestelmä seuraa sormien ja varpaiden lukumäärästä, eikä kieli ilman yhteisiä sopimuksia olisi muuta kuin äännähdyksiä ilmassa ja koukeroita paperilla.

Kriittisen ajattelun tulee siis lähteä ihmisen itsekritiikistä, jotta ymmärtäisimme ne luonnolliset käsitteelliset välineet, joiden avulla kohdistamme kriittisen ajattelun tapahtumiin ja ilmiöihin. Vasta kriittinen ajattelu mahdollistaa tieteen, journalismin, historiankirjoituksen ja itse ihmisyyden edistymisen.

 TEKSTI: Aki Petteri Lehtinen
Kirjoittaja on helsinkiläinen valtiotieteiden tohtori ja freelance-toimittaja.