Elokuinen perjantai-ilta Vuosaaren Aurinkolahden uimarannalla on hämärtymässä, ja lämpimän päivän viimeiset uimarit ovat suuntaamassa kotiin päin. Ranta ei kuitenkaan varsinaisesti tyhjene, sillä sen vasempaan päätyyn on pystytetty suuri valkokangas, jonka edustalle on kerääntynyt monen ikäisiä ja -näköisiä ihmisiä piknik-viltteineen, puhallettavine sohvineen ja retkituoleineen. Valkokankaan edessä seisoo dj-pöytä, jonka takana hyväntuulinen nuori nainen pyörittelee levyjä ja valmistautuu pian soittamaan. Tunnelma rannalla on odottavainen. Kun rytmikäs musiikki viimein pärähtää soimaan, dj-pöydän ympärille kokoontuu iloisten ihmisten tanssiva massa. On vaikeaa uskoa olevansa Suomessa, nähdessään hyvin erilaisten ihmisten aidosti pitävän hauskaa tanssien toistensa kanssa, ilman että alkoholi on läsnä sen kummemmin.
Kahden dj-setin jälkeen, illan pimentyessä toinen nuori nainen ottaa mikrofonin haltuunsa, ja toivottaa kaikki tervetulleeksi elokuvailtaan. Näytölle ilmestyy alkutekstit, ja ihmiset hiljenevät seuraamaan elokuvaa ”Vakoojaveli” (Undercover Brother, 2001). Action-komedian vitseille nauretaan yhteen ääneen, ja elokuvan syvempi teema, mustien oikeudet Amerikassa saa yleisössä spontaaneja riemunkiljahduksia aikaan. Kyseessä on kolmen nuoren tehonaisen, Alice Mutonin, Fiona Musangan ja Rewina Teklain perustaman Ubuntu Film Clubin elokuvanäytös yhteistyössä Pop Up Kino Helsingin kanssa, joka pidetään jo toista kertaa Aurinkolahden rannassa.
Mikä Ubuntu Film Club?
Idea Ubuntu Film Clubista syntyi Alice Mutonin rakkaudesta elokuvia, ja erityisesti dokumentteja kohtaan. Hän törmäsi vuonna 2018 au pairina ollessaan Lontoossa elokuvatapahtumaan, joka oli tarkoitettu erityisesti mustille naisille. Black Femme Film -yhteisö järjesti elokuvailtoja, joissa katsottiin elokuva, keskusteltiin sen herättämistä tunteista, ja kaiken jälkeen juhlittiin yhdessä. Tapahtuman jälkeen Mutoni oli mykistynyt ihastuksesta. Hän tiesi, että Suomeen oli saatava samanlainen tapahtuma.
Ensimmäinen tällainen elokuvanäytös toteutuikin tammikuussa 2019 Kontulassa kulttuuritila Museum of Impossible Formsin tiloissa, jotka järjestyivät Mutonin ystävän kautta. Paikalle oli kutsuttu ystäviä ja tuttuja, ja puskaradion kautta viesti tapahtumasta oli saavuttanut ison joukon nuoria. Toisin kuin Black Femme Filmin tapahtumissa, Mutoni ei halunnut kuitenkaan rajata tapahtuman osallistujia ja kohderyhmää kovin tiukasti, vaan toivotti tervetulleiksi kaikki tapahtumasta kiinnostuneet. Rewina Teklai ja Fiona Musanga tulivat myös paikalle katsomaan elokuvaa ja viettämään iltaa, mutta ennen kaikkea auttamaan ystäväänsä järjestelyissä. Pian Mutoni tajusikin, että yhdessä tapahtuman järjestäminen olisi huomattavasti mukavampaa ja helpompaa.
”Sanoisin nyt nuoremmalle itselleni, että uskalla pyytää apua. Rakastan Rewinaa ja Fionaa, ne on mun siskoja. Meidän tiimi toimii niin hyvin, koska me luotetaan toisiimme täysin.” – Alice
Tarkoituksena oli alusta asti koota nuoria yhteen oppimaan uutta ja keskustelemaan yhdessä. Luoda kaikille turvallinen tila, jossa tulee nähdyksi ja pääsee myös ilmaisemaan itseään. Yhdestä asiasta ei tingitty: tapahtuman täytyi olla ilmainen, jotta kuka tahansa voisi osallistua. Elokuvan jälkeisillä bileillä viimeistään houkuteltaisiin nuoria paikalle. Tapahtuma oli tarkoitus järjestää vain kerran, mutta yleisön positiivisen palautteen ja kyselyiden myötä syntyikin Ubuntu Film Club, joka on järjestänyt jo kolmen vuoden ajan tapahtumia useissa eri paikoissa.
Yleisö & Natasha. Kuva: Elina Tossavainen
Sana ”Ubuntu” on Mutonin lempisana, ja se tarkoittaa inhimillisyyttä.
”Haluttiin viestittää sillä yhdellä sanalla meidän arvoista, et meille tärkeetä on inhimillisyys ja se et ajatellaan, et kaikki meidän ympärillä olevat ihmiset on osa meitä, ja niiden tarinat on yhtä tärkeitä kuin meidänkin.” – Alice
Koska esitettävät elokuvat käsittelevät isoja aiheita kuten rasismia, on näytöksiin tärkeää sisällyttää myös hauskanpitoa ja iloa. Ubuntu Film Clubin ydinajatuksena onkin, että yhteiskunnan ongelmista ja vaikeammistakin aiheista on pystyttävä puhumaan, mutta yhtä tärkeää on luoda tilaa ilolle, ja juhlia yhdessä kipeiden aiheiden käsittelyn jälkeen. Siksi musiikki ja tanssiminen kuuluvat tiukasti jokaiseen elokuvailtaan.
Vaikka kenelläkään kolmesta perustajajäsenestä ei ollut aiempaa kokemusta tapahtumien järjestämisestä, se ei ole näkynyt järjestelyissä. Tekemällä oppii – periaatteella mimmit ovat päässeet pitkälle, ja yhteistyötahoja on löytynyt helposti eritoten Ubuntun ympärille syntyneen yhteisön vuoksi, joka on monelle toimijalle tavoiteltava kohderyhmä. Yhteistyötä on tehty jo mm. Pop Up Kino Helsingin, Rakkautta & Anarkiaa-festivaalin ja Think African kanssa.
”Ekana vuonna järkättiin tapahtumat aina Museum of Impossible Formsissa, se tuli tutuksi niin meille kuin kävijöillekin. Saatiin siellä rauhassa opetella tapahtumien järkkäämistä, ennen kuin siirryttiin muuallekin.” – Rewina
Ystävyyttä, rakkautta ja yhteenkuuluvuutta
Alice&Fiona&Rewina. Kuva: Elina Tossavainen
Nyt kolme vuotta elokuvakerhon perustamisesta järjestettyjä tapahtumia on kertynyt jo lukuisia. Mieleenpainuvimpia kokemuksia ovat järjestäjien mielestä olleet molemmat Aurinkolahdessa järjestetyt ulkoilmanäytökset, koska siellä yleisömäärät ovat ylittäneet kaikki odotukset, ja tunnelma on ollut aivan omanlaisensa. Lisäksi näytös, jossa esitettiin elokuva Moonlight (2016) on jäänyt perustajien mieleen, sillä sen yhteydessä käytiin vakavia keskusteluita LGBTQ-yhteisöön kuuluvien ihmisoikeuksista. Yleisössä oli nuoria, joille monet termit aiheeseen liittyen olivat olleet vieraita ennen tapahtumaa, mutta keskustelun edetessä järjestäjät huomasivat, että nuoret uskaltautuivat koko ajan enemmän ja enemmän ottaa osaa keskusteluun, kysyä kysymyksiä ja ottaa uutta tietoa vastaan. Siitä syntyi tunne, että jotain on onnistuttu tekemään oikein.
”Muistan myös, kun järkättiin POC Open Micin kanssa ystävänpäivän tapahtuma, jossa esitettiin elokuva ”Love Jones”. Meil oli sen näytöksen jälkeen open mic, eli kaikki sai mennä esiintyy mikkiin omalla tavallaan, esim runoilee, laulaa tai mitä vaan muiden eteen. Se oli uskomattoman avoin ja kaunis tapahtuma, kun kaikki oli niin mukana siinä.” – Fiona
Parasta Ubuntun tapahtumissa onkin Alicen, Fionan ja Rewinan mielestä ollut niiden avoin ja hyväksyvä ilmapiiri, sekä etenkin niiden ympärille syntynyt yhteisö. Yhteisö on tuonut jokaisen heidän elämäänsä paljon enemmän kuin he olisivat uskaltaneet toivoakaan: yhteenkuuluvuuden tunnetta, uusia ystäviä, rakkautta ja uusia urapolkuja. Se on myös edesauttanut tekemään Helsingistä entistä enemmän kodin.
Tulevaisuudensuunnitelmia Ubuntu Film Clubin suhteen on monenlaisia. Perustajat haaveilevat omasta afrikkalaisen elokuvan festivaalista Suomessa, jossa tarkoituksena olisi yhdistää diasporaa ja afrikkalaisia elokuvantekijöitä, ja saada myös heidän ääntään kuuluviin suomalaisella mediakentällä. Tällä hetkellä ensisijaisena tavoitteena on kuitenkin saada normaali toiminta taas kunnolla käyntiin, sillä korona-aika vaikutti paljon peruuttamalla ja siirtämällä jo suunniteltuja tapahtumia. Jonain päivänä olisi myös tarkoitus virallistaa toiminta järjestömuotoon, jolloin siihen voisi keskittää aikaa ja energiaa vieläkin enemmän.
Ubuntu Film Clubin perustajat toivovat, että toiminta jatkuisi vuosikausia, silloinkin, kun he eivät enää siihen pysty.
”Tää kaikki toiminta kuuluu koko yhteisölle, ei pelkästään meille. Tavoitteena on, et tää eläisi tavallaan ikuisesti, ja siirtyisi meidän jälkeen sukupolvelta toiselle.” – Alice
Kirjoittaja: Elina Tossavainen
