Usein kuulee, että hyvän seksikohtauksen rustaaminen on kirjoittajan tehtävistä haastavimpia. Voisivatko kirjoitusoppaat auttaa tässä haasteessa? Englannin kieltä osaavalle on tarjolla erotiikankirjoitusoppaita melkein yhtä paljon kuin vibraattoreita seksikaupan verkkosivuilla. Yllättävän usein näissä oppaissa mainitaan myös spekulatiiviset genret.
Jos on vaikea puhua asioista niiden oikeilla nimillä, erotiikan saattaisi kuvitella olevan väärä lajivalinta. Rayne Hall ja Susan McCarthy ovat kuitenkin kirjoittaneet oppaan Writing Love Scenes, jossa puhutaan paljonkin intiimien kohtausten kirjoittamisesta. Kirjoittajille yhdyntä on ”the main event”. Jos seksi ei etukäteen nolostuta, tämän oppaan lukemisen jälkeen alkaa myötätuntohäpeän puna nousta kasvoille.
Mutta ei Writing Love Scenes huono opas ole. Kirjoittajat eivät väitäkään, että olisivat neuvomassa erotiikan kirjoittamisen ammattilaisia. Mutta jos tarvitsee hieman sutinaa tarinaan tai haluaa kirjoittaa kauniin rakkaustarinan, jossa eroottista vetoa ei hierota lukijan naamaan, tästä oppaasta on paljonkin apua. Teoksen hyvä puoli ovat lyhyet, selkeästi otsikoidut kappaleet, joista jokaiseen sisältyy vähintään yksi harjoitus. Esimerkiksi parin ensimmäistä suudelmaa sekä riisuutumista ja riisumista käsitellään omissa kappaleissaan.
Jos haluaa kirjoittaa häpeilemättömämpää erotiikkaa, on tartuttava kuitenkin toisiin oppaisiin.
Shoshanna Eversin toimittama kirjoitusopas How to Write Hot Sex – Tips from Multi-Published Erotic Romance Authors tarjoaa lyhyitä eri tekijöiden kirjoittamia artikkeleita mm. kinkymmän seksin kirjoittamisesta, seksikohtausten ja taistelukohtausten samankaltaisuudesta sekä seksuaalisen kiihottumisen biologiasta. Artikkelien järjestys hämmentää – esimerkiksi erotiikan ja pornografian eroa käsittelevä teksti olisi sopinut teoksen alkuun ja sitä aiemmaksi sijoitettu artikkeli miestenvälisestä seksistä myöhemmäksi.
Ilahduttavaa on kuitenkin se, että teoksen kirjoittajat edustavat erotiikkaa hyvin monipuolisesti. Tällöin lukija saa muistutuksia myös pahimmista sudenkuopista. Transihminen kannattaa kuvata muussa roolissa kuin drag queenina tai prostituoituna, eikä BDSM:ssä ole kyse omien traumojen purkamisesta toiseen seksikumppania vahingoittaen.
How to Write Hot Sex on toki pintapuolinen katsaus erotiikan kirjoittamiseen, mutta se inspiroi ja aiheuttaa jopa kateutta: miksi en keksinyttuota ideaa itse? Teosta voi hyvin suositella lukijalle, joka pohdiskelee, kiinnostaisiko erotiikan kirjoittaminen. Spefikirjoittajakin innostuu, sillä artikkelien kirjoittajista löytyy myös paranormaalin romantiikan ja steampunkin taitajia.
Writing Love Scenes ja How to Write Hot Sex eivät tarjoa kokonaiskuvaa eroottisen tarinan rakenteesta.
Morgan Hawken The Cheater’s Guide to Writing Erotic Romance sen sijaan tekee sen perusteellisesti.
Hawken mielestä eroottiset rakkaustarinat ovat toimintaseikkailuja. Ehkä hyvä niin, sillä luottamukseni häneen rakkauskirjallisuuden tuntijana menee siinä kohtaa, kun hän mainitsee, että Ylpeyden ja ennakkoluulon kirjoitti Jane Austen ja Kotiopettajattaren romaanin Emily Brontë.
Teosta on vaikea lukea verenpaineen nousematta myös siitä syystä, että kirjoittaja käyttää häiritsevän paljon kapiteeleja. Tarkoituksena on toki painottaa, ei ärsyttää, mutta kun tähän lisätään se, että esimerkkiteksteinä teoksessa käytetään mm. Tarua sormusten herrasta ja Moby Dick – romaania, lukija ei tiedä, itkisikö vai nauraisiko. On vaikea hahmottaa lukevansa opasta erotiikan kirjoittamisesta. Enää pitäisi tietää, kumpi on eroottisempi, hobitti vai valas.
Jos lukija pystyy rauhoittamaan itsensä ja kestää vielä Hawken asioita jankkaavan ja jopa sanasta sanaan toistavan kirjoitustyylin, oppaasta on paljon iloakin. Se esittelee mielenkiintoisen teorian, jossa tarinan henkilöt muodostavat aina kolmen ryhmiä, joissa yksi henkilö toimii ratkaisukeskeisesti, toinen tunteidensa mukaan ja kolmas vahvan sisäisen motivaation ohjaamana. Itselleni antoisaa kirjoittamisen teoriaa on myös tekniikka, jossa henkilöhahmon sisäinen konflikti kuvataan mainosmaailmasta varastetun tavan mukaan kronologisesti.
Kyllä The Cheater’s Guide to Writing Erotic Romance antaa lopulta aineksia seksinkin kuvaamiseen. Teoksen pääajatuksen mukaan intiimin kohtauksen kaavan on samanlainen kuin toimintakohtauksen kaava. Tämän kaavamaisuuden vuoksi seksikohtauksen kirjoittaminen onkin Hawken mukaan helppoa. Teorian lisäksi opas esittää tarkkoja esimerkkejä tekstin rakentamisesta lause lauseelta. Spefikirjoittajaa saattaa innostaa, että Hawke tuntee selvästi vetoa vampyyreihin.
Entäpä lukijaa kuumottavat kielen yksityiskohdat? Homoerotiikkaa kirjoittavan Val Kovalinin opas How to Write Sexy Descriptions and Sex Scenes lupaa nimessään, että teos auttaisi saamaan seksikohtausten kuvaukset sykkimään erotiikkaa. Suorasukaisen kirjoitusoppaan etu ja rasite ovat pitkät sanalistat, joista voi poimia ilmauksen niin siemensyöksylle ja nänneille kuin lemmenleikkien äänillekin – ainakin jos kirjoittaa englanniksi. Kovalin käy koko ihmiskehon perusteellisesti lävitse. Esimerkeissä on virkistävästi miestenvälisiä seksikohtauksia ilman, että siitä tehdään numeroa.
Opas esittelee myös seksikohtauksen vaiheet tarkasti ja kehottaa rakentamaan niihin vastakohtia esimerkiksi henkilöhahmojen erilaisista luonteista tai siitä, että toinen on seksuaalisesti kokematon ja toinen kokenut. Kovalinin mukaan seksikohtauksessa asioita on syytä liioitella sopivasti. Esimerkkinä mainitaan siemensyöksy: eroottisessa kirjallisuudessa sitä voidaan kuvata esimerkiksi tulvimiseksi, vaikka todellisuudessa spermaa tulee määrä, jonka yhteydessä on vaikea ajatella tulvaa.
Kovalin tuo esiin myös, mikä on tyypillistä eroottiselle rakkauskirjallisuudelle ja mikä taas rikkoo rajoja. Vaikka lukijaa saattaa ärsyttää se, ettei naista useinkaan kuvata genressä luonnollisena, tämä tieto on kirjoittajalle hyödyllistä. Eroottista spefiä kirjoittavan silmille hyppäsi selitys sille, miksi paranormaalit olennot eivät käytä kondomia: heillä on immuniteetti seksiteitse tarttuvia tauteja vastaan. Heti alkaa kutkuttaa ajatus turvaseksiä harrastavasta vampyyrista. Eikä sitten revitä kondomia kuorestaan hampailla.
Ylivoimainen suosikkini erotiikankirjoitusoppaista on kuitenkin Judith Wattsin ja Mirren Baxterin teos Get Started in Writing Erotic Fiction.
Teach Yourself -sarjaan kuuluva kirja ei edes yritä olla ulkoisesti kuuma, mutta sen sisältö on täyttä asiaa. Opas esittelee eroottisen tarinan kirjoittamisen vaiheet siinä järjestyksessä kuin ne kirjoitusprosessissa ovat. Se muistuttaa siitä, että erotiikan kirjoittamisessa pätevät samat lait kuin minkä tahansa muunkin genren kirjoittamisessa: hyvää erotiikkaa ei voi kirjoittaa ymmärtämättä, millainen on hyvä henkilöhahmo, miten konflikti kannattelee tarinankaarta tai miten rakennetaan toimiva kohtaus. Suuri osa kirjan sisällöstä sopiikin minkä tahansa genren kirjoittajalle. Teoksessa annetaan myös vinkkejä siihen, miten kirjoittamisesta saa tehtyä tavan.
Kirjassa on runsaasti päteviä harjoituksia, joissa kaivellaan ideoita, kirjoitetaan ensimmäisiä versioita ja editoidaan niitä kuntoon. Oppaan harjoitusten tekeminen sai itsessäni aikaan ideoiden virran, joka ei toistaiseksi ole ehtynyt. Kirjoitusharjoitukset opettavat kirjoittamista mutta ovat myös itsetutkiskelua, joka saattaa yllättää. Niissä listataan asioita, joita pitää seksikkäinä – ja asioita, joita on tehnyt – sekä pohditaan syitä seksin harrastamiselle ja kirjoitetaan tarina, jossa hyödynnetään oppaassa esiteltyä Desmond Morrisin teoriaa kahdestatoista intiimiyden asteesta.
Yhdessä mielenkiintoisimmista harjoituksista luodaan henkilöhahmo, joka on mahdollisimman kaukana itsestä. Moni erotiikankirjoittaja saattaa tällaista henkilöhahmoa kaivatakin, ainakin uran alkuvaiheessa, kun vielä ujostuttaa. Teoksen lopussa on pitkä, osittain vanhentunut luettelo kirjallisuutta ja verkkosivuja. Erotiikkakirjailijoiden listalla on mukana eri spefigenrejen edustajia.
Jos sait yliannostuksen seksistä jo tästä kirjoitusopaskatsauksesta mutta romaanisi henkilöt vaativat päästä intiimiin kanssakäymiseen, tarjoan lopuksi seksikohtauksen kirjoittamiseen ohjeet, joita yksikään lukemani erotiikankirjoitusopas ei kiistä:
- Tee tarvittava taustatyö. Et ole kaikenlaisen seksin ylipappi tai -papitar.
- Keskity henkilöhahmojen tunteisiin.
- Käytä kuvailussasi kaikkia aisteja.
- Ole realistinen. Seksi ei aina onnistu ja siihen liittyy sotkuja, kondomeja ja liukuvoiteita.
- Tee seksikohtauksesta merkityksellinen henkilöhahmoille. Älä unohda, että seksikohtauksessakin pitää olla konflikti.
- Älä kikkaile liikaa kielellä. Sillä kirjallisella.
- Älä nolostele – tai älä ainakaan anna nolostelusi näkyä tekstissä.
Teksti Mari Tuukkanen